Nimi: Niina Wistman
Horoskooppi: Rapu (6-3-5-5-6)
Tavoite: Perhetavoite
Työ: Sotilas
Ikä: Aikuinen
Jälkeläiset: Penny Wistman ja Ben Wistman
Elämän kumppani: Joonas Karsta, Kent
Suvun kantajaäiti.


Ensimäisiä tarinoita pääset lukemaan tästä.


OSA 9: HARKINTA-AIKA

Pahoittelen osoite muutosta, mutta sivustolta, jossa on kahdeksan ensimäistä osaa, loppui kuvatila. Anteeksi vain, mutta kuvia on nyt ennätyksellisen vähän, koska osa kuvista katosivat jonnekkin ja nyt yritän saada muista kuvista tarinaa. Aika pitkäkin jakosta tuli... Mutta nyt lukemaan tarinan yhdeksättä osaa.

Aamulla herättyään Joonas mietti kuumeisesti mitä tekisi Ruusulan kartanon kanssa. Joonas ei ollut nähnyt kartanoa ikinä, mutta se oli vanha joskus 1976 luvulla perustettu. Siitä oli ollut usein Joonaksen lapsuudessa juttua lehdessä ja sen hienosta aatelisperheestä. Kartano on Niinalle - ainakin puheiden mukaan - tärkeä, mutta kuitenkin.. Tuntui niin hassulta ostaa kartano jota ei ikinä ollut nähnyt, joka oli rapistumassa kaukana kaupungista ja hintakin oli mitä kattavin!

Joonas meni tietokoneen ääreen vaikka oli vielä väsynyt. Ulkona hämärsi ja kastehelmet tippuivat kukkien terälehdiltä maahan. Joonas etsi kaiken mahdolliset tiedon Ruusulan kartanosta. Joonas kuuli kun Ben heräsi herättäen Niinan. Joonas sammutti tietokoneelta kaikki sivustot mitkä vähääkään viittasivat Ruusulaan ja avasi sähköposti -toiminnon. MEni sitten avaamaan oven lukosta ja aloitti sähköpostin kirjoittamisen. Niina tuli parkuvan Benin kanssa makuukammariin ja vaihtoi vaipat, imetti ja laittoi nukkumaan. Niina hoiti Benin ja meni sitten kattamaan aamiaispöytään muroja. Joonas sammutti tietokoneen ja puki päälleen. Hän suukotti Benia poskelle ja meni keittiöön.

Keittiössä Niina hääri kun Joonas kuuli yläkerrasta ääniä. Hän arvasi Pennyn heränneen. Penny tömisteli yläkerrassa ja avasi suihkun. Joonas istuskeli muroja odotellen ja ääniä kuunnellen. Joonas - eikä Niinakaan - tajunnut mikä Pennyä riivasi kun tömisteli ympäriinsä yläkerrassa. Olikohan se se eilinen riita.

Pennyä Ben. "Ben sitä Ben tätä Ben tota" Penny ajatteli. Ben sai kokoajan huomiota, Penny taas aniharvoin. Useinmiten sekin oli ruokapöydässä juttelua yleissivistyksestä ja politiikasta joka ei Pennyä kiinnostanut eikä hän sitten osallistunut keskusteluihin. Nytkin Penny käveli vastahakoisesti alakertaan ja yritti olla ajattelematta Beniä. Äiti nimenomaan oli painottanut, että pitää olla kiltti ja siisti. Penny istuutui aamiaismurojensa eteen ja taas se kantautui hänen korviinsa.

Niina: Ah, mitenköhän Kelluva puolue pärjää tulevissa vaaleissa.
Joonas: Ei sitä tiedä minä veikkaan, että Edukas puolue voittaa vaalit ja heiltä tulee edustajaksi eduskuntaan Era.
Niina: Jaa. Olen erikannalla. Itse aijon äänestää Viher puoluetta, mutta pelkään, että Kelluva voitaa..

Ja tähän tapaan keskustelu jatkoi aina kunnes Ben alkoi itkeä ja vaatia ruokaa. Niina nousi aamiaiselta ja lähti makuuhuoneesen Benin luo. Joonas kääntyi 'tyttäreensä' päin ja alkoi jutella.
Joonas: Mikä sinua risoo? Olet hiljaa ja tömistelet niinkuin norsu.
Penny: Ei mikään.
Joonas: Kyllä risoo, kyllä minä oman tyttäreni tunnen!
Penny: Äh, anna olla!

Sen sanottuaan Penny nousi ja keräsi tyhjät murokupit tiskikoneeseen. Penny luikahti ulos ja astui sisälle harmaaseen koulubussiin.

Niinan saatua Ben hiljaiseksi hän tuli takaisin keittiönurkkaukseen jossa ei ollut ketään. Penny oli koulussa ja Joonas töissä. Niina meni rentouttavnaav vaahtokylpyyn ja alko sitten pestä lattioita. Niinan saatua paikat kuntoon hän oli ihan puhki. Niina meni tietokoneelle ja katseli sivuhistoriaa josta löysi mm. googlen, vanhat kartanot ja Niinan suu revähti auki. Joona oli käynyt sivustolla jonka osoite oli hhh.Ruusula.fi Niina oli innoissan. Oliko Joonas sittenkin harkinnut tuplatöitä, potkuja puutarhurille, lapsenvahdille ja satunnaisesti käyvälle korjaajalle. Silloinhan Niinalle ei jäisi aikaa töille. olisi vuotavat hanat ja suihkut, puutarha hoidettavana ja Ben! Sekä ruokaa pitäisi laittaa koko ajan. Niina huokaisi huolestuneesti, mutta oli silti erittäin onnellinen. Niina nukahti sängylle ja heräsi vasta kun Joonas avasi oven hiljaa ja kuiskasi:
Joonas: Ollaanko täällä hereillä?
Niina avasi silmänsä ja sanoi:
Niina: Joo.
Joonas: PEnnyllä on hirveä nälkä samoin kuin minulla, yläkerran suihku vuotaa taas ja puutarhan munakoisot rehottavat rikkaruohoja. Voisitko nousta hoitamaan hommia? Ben ja Penny tarvitsevat myös huomiota. Minun täytyy.. No, mennä pelaamaan shakkia.
Niina: Minä olen siis orja talossa!
Joonas: Et! Sinä teet kotityöt ja minä hoidan rahaa kotiin. Ainiin, muista hakea lehti sisälle ja maksaa laskut.

Tällaista riitelyä se oli ollut siitälähtien kun Niina oli synnyttänyt Benin. Niina lähti vastahakoisesti keittämään spagettia. Spagetin keitettyään hän kutsui Pennyn ja Joonaksen syömään lähti hakemaan lehteä ja tuli itsekkin syömään. Niina otit spagettia ja laihapullia lautaselleen ja istuutui pöydän päähän - vakio paikalleen, kun ei tykännyt katsella itseään pelistä -. Niina levitti lehden, popsi spagetti matoja ja luki. Päästyään kuolleet simit -palstalle Niinan silmät repesivät auki ja tujottivat yhtä ilmoitusta.
Joonas: Onko se joku tuttu? Väinö kenties?
Niina: Älä pelottele, että se olisi Väinö! Yksi vanha koulukaveri. Kuoli eilen, kolme vuottanuorempi, eli 57.
Niina valehteli sujuvasti, koska se oli nykyään osa arkea. Siis valehdellä miehelleen! Niina ei nimittäin halunnut kertoa, että kuollut sim oli oika Pennyn ja Benin isä. Nimitäin Niinan nuoruuden sulho Kent.
Joonas: Ahaa.

Ruokailu jatkui hiljaisena, - Pennyn iloksi - ei puhutu enään politiikasta eikä liiemmin mistään muustakaan, mitä nyt Joonas yritti aloittaa keskustelua siitä, että Penny menisi yksityis kouluun. Ennen Penny olisi hyppinyt seinillä, mutta nyt, nyt oli toisin. Penny vai hymähti vaitonaisena ja mutisi jotain "Ehkä myöhemmin" tapaista. Lopulta Joonaskin lopetti keskustelu yritykset.

Syötyän Penny meni yläkertaan ja alkoi tehdä läksyjä. Jona smeni pelaamaan shakkia ja Niina.. No kuten aravat saattaa siivosi tiskit, kitki rikkaruohot, maksoi laskut ja meni yläkertaan Pennyn luo auttamaan tätä läksyissä.
Niina: 3x4 on 12, ei 9. Tuo tehtävä, tuo 527 on väärin. Mitä saat jos annan sinulle kolme omenaa ja sinulla on ennestään seitsemän omenaa?
Penny: Äh, siitä tulee kymmenen ja kyllä minä osaan!

Lopun aikaa Niina seisoikin ihan hiljaisena ja vastasi vain jos Penny kysyi, ei edes huomauttanut vääristä tehtävistä. Lopulta kun läksyt saatiin tehtyä Niina päätti koitaa korjata välejään Pennyyn ja antoi tälle lahjaksi soitinsetin joka sisälsi aivan uudet rummut, basson, kitaran, pianon ja DJ kopin. Pennyä vähän ihmetytti ja hän kysi äidiltään:
Penny: Minullekko?
Niina: Sinulle.
Penny oli aivan innoissaan ja välit äitiin korjautuivat, vähän. Askel kerrallaan siis. Niina oli onnesta soikeana kun sai hiukan huomiota tyttäreltään. Mutta sekin vähä olisi varmasti taas pian poissa, koska Penny oli erittäin mustasukkainen Benille joka taas huusi alakerrassa ruokaa.

Joonas: Niina! Tule nyt ruokkimana tuo huutava kakara!
Niina ei ollut kuulevinaan Joonaksen käskyjä ja jäi sensijaan rupatelemaan Pennyn kanssa kavereista, koulusta ja kaikesta muusta. Silti Niina tiesi, että olisi pakko mennä imettämään Ben, koska rintoja kivisti ja niissä oli liikaa maitoa ja toiseksi Benin nälkä vain yltyi entisestään. Niinan elämä sentään pyöri hänen tyttärensä, poikansa ja kotinsa ympärillä. Niina selitti Pennylle tilanteen ja lähti alakertaan ja Penny aloitti testaamalla uusia rumpujaan.

Kun Niina pääsi alakertaan korviaan pitelevä Joonas sanoi:
Joonas: Tuki nyt jo tuon kakaran suu! Minun pää ei kestä ja shakin peluu mene ihan pilalle!
Niina joka oli läpeensä kyllästynyt Joonaksen ainaiseen popmputteluun päätti kerrankin vastata ja huusi samalla mitalla takaisin:
Niina: Aina sinä olet pompottamass muita! Kun odotin Pennyä sinä käsket minun hoitaa puutarhaa, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja lattioita ja korjata vuotavia hanoja! Olisitko kerrankin EDES YHDEN KERRAN hiljaa ja lopettaisit tuon käskyjen jakamisen! Sinun syytäsi oli se, että kärsin koko raskauten ajan hirveistä kivuista. VAIN JA YKSIN SINUN SYY! Sinä käskit minun tehdä kaikki hommat jotta sinä saisit laiskotella!
Joonas: Nyt riittää! Minä yritän tehdä töitä ja opiskella töitä varten mutta sinä SINÄ vain nalkutat siitä, että joudut tekemään kotitöitä! Jos minä teen kotityöt ja sinä laiskottelet, kuka sitten tuo rahaa kotiin? Kuka tuo?!
Niina: Minä toisin jos sinä jäisit kotiin ja minä menisin töihin! Minulla on sitäpaitsi parempi palkka kuin sinulla ja sinä vain mäkätät! Nyt riittää! Nyt todellakin riittää! Sinä muutat täältä, NYT HETI!
Tällaista takaiskua Joonas ei osannut odottaa. Koko elämänsä hän oli saanut naiset raatamaan jotta voisi keskittyä töihin. Nyt se ei ollut enään tepsinyt. Joonas ei arvannut, että Niinassa oli näin kova vastus. Joonas katseli kun Niina käveli vihaisena makuuhuoneelle. Joonaksen teki mieli vieläkerran huutaa takaisin - ja saada viimeinen sana- mutta ei uskaltanut. Joonasta alkoi pelottaa, olisiko Niinan uhkaus totta. Minne Joonas sitten menisi?

Niina imetti Beniä hiljaisena. Yleensä Niina jutteli Benille kokoaja muta ei nyt. Niina oli ollut tosissaan Joonaksen muuton kanssa, mutta kuka sitten toisi rahaa taloon?

Niinalla oli isompi palkka mutta Kaisa Kassilaan ei ollut luotamista.. Viimeksikin Niinan ja Joonaksen ollessa töissä Kaisa oli laittanut joulupipareita uuniin Keskellä kesää! ja jättänyt ne uuniin mennessään kylvettämään Beniä. Sen jälkeen Kaisa Kassila oli saanut potkut. Myöhemmin Niinan oli pakko palkata uusia lasten vahti. Tällä kertaa tuli oikein mukavan tuntuinen paljon lapsista tietävä vanhus Karen Kassila. Karen, olet ollut täällä enenkin! Silloin Niinan oli pakko kysä oliko Karen sukua Kaisalle, muttei ainakaan tunnustanut. Silloin kun jätit Väinön yksin kehtoon ja menit kylpyyn!
Niina: Ole jo hiljaa!
Niinaa alkoi tympiä kotona olo ja hän päätti ilmoittaa töihin heti huomenna jatkavansa töitä taas heti maanantaina. Töissä Niina olisi tavalla tai toisella onnellinen.

Joonas tuli makuuhuoneeseen jossa Niina edelleen istui sängyn laidalla paita auki ja imetti Beniä. Niina valmistautui henkisesti ja veti kasvoilleen vihaisen ilmeen ja oli valmis kohtaamaan Joonaksen. Joonas ytitti selittää jotain mistä ei saanut mitään selvää. Sitten Joonas kokosi itsensä ja alkoi mutista:
Joonas: Hyvä on, ostetaan se Ruusulan kartano, se tietää enenmän kotiötiä, molemmille.
Joonas painotti viimeistä sanaa. Niina huokaisi ja puhui sitten:
Niina: En kestä asua saman katon alla miehen kanssa, joka pompottelee minua ja lapsia, huutaa, kiroaa ja huutaa lisää. Niin, että lapsetkin pelkäävät omaa isäpuoltaan.
Sanan isäpuoltaan Niina sanoi ihan vahingossa..
Joonas: Isäpuolta?
Niina meni hiljaiseksi, kokosi sitten itsensä ja sanoi:
Niina: Hyvä on, kestä enään tätä salailua! Et ole Pennyn etkä Benin isä. Olet isäpuoli. Kent on molempien lasten isä, Kent kuoli eilen ja hänen kuolinilmoitusta katsoin lehdessä tänään. Kent on nuoruuden rakkauteni ja nyttemmin kahden lapseni isä.
Joonas kalpeni ja istui Niinan viereen sängynlaidalle. Joonas nosti kätensä Niina harteille joka vaistomaisesti meni kauemmas Joonaksesta. Joonas huokaisi ja oli hiljaa. Lopulta Joonas alkoi taas puhua:
Joonas: Kiitos kun kerroit totuuden. Mutta ei se estä meitä olemassa yhdessä. Sitäpaitsi, lupaan parantaa tapani.
Niina oli hiljaa ja laski Beni sängylle laittaessana paitansa kiinni. Nosti sitten Benin syliinsä ja laittoi kehtoon. Niina istui sängylle ja puhui:
Niina: Ei ehkä. Mutta en tiedä pystynkö siihen.
Joonas: Minä autan, muutetaan Ruusulehdon kartanoon ja ...
Niina: Mistä tiedät, että se on oikeasit Ruusulehdon kartano? minä olen puhunut vain Ruusulasta.
Joonas: Niin kun tuotaa.. No otin vähän selvää siit teidän sukukartanosta.
Niina hiljeni kun Joonas jatkoi,
Joonas: Otin myös laina aja tuplatyöt jotta sain rahaa siihen. Olen jättänyt nettiin ostotarjoukseni. Papereihin voi kyllä laittaa sinun nimen sillä sinä olet aito Wistman, mutta ostajan kohdalle tulee minun nimi. Minulle lähetettiin tänään sähköpostia, että tarjoukseni on hyväksytty kun Monttupuu ei korottanut määräajassa tarjoamaani hintaa. Me pääsemme muuttamaa jo huomenna. Jos siis vielä haluat sitä...
Niina oli hiljaa ja yritti sisäistää kaikkea Joonaksen sanomaa. Monttupuu, Ruusula, Ruusulehdon Kartano, pian oma, Joonas, Penny, Ben, Kent, Sukukartano.. Tottakai sinä otat tarjouksen vastaan! Se on sentään sukukartano! Niina nyökkäsi hämmästyneenä, aivan kuin joku olisi pakottanut Niinan nyökkäämään. Jännittynyt Joonas huokaisi helpotuksesta ja alkoi syynätä Benin tavaroita kassiin, samoin omiaan. Niina meni ilmoittamaan Pennylle, että huomenna muutettaisiin. Penny oli innoissaan, mutta ei silti innoissaan. Penny pakkasi mukaansa vaatteita, ja tottakai maalaustelineen. Siinä oli Pennyn tärkeimmät tavarat.