OSA 10: KASVUKIPUJA

Tavarat oli saatu pakattua ja viimeinen muuttoauto oli mennyt Wistmanit kyydissään.
Penny: Nyt ei nähdä enään omaa taloa.
Niina: Nähdäänpäs. Oma talohan on tulossa. Ruusulehdon kartano. Olemme siellä tuotapikaa
Penny: Niin niin mutta alkupoeräistä kotia.
Niina: Kyllä muuten näemme. Ruusulehdon kartano on sukumme alkuperäinen talo.
Penny: Miksi sitten asuimme Ruusukujalla ennen emmekä Ruusulehdon kartanossa?
Niina: Mipä kerron..
Niin Niina aloi sepustaa Pennylle Ruusulan tarinaa. Kun tarina lähestyi loppuaan oltiin jo Ruusulalla eli Ruusulehdon kartanolla. Wistmanien sukukartanolla. Tavaroita alettiin purkamaan. Muuttomiehiä opastettiin, että tavarat kannetaan toiseen kerrokseen jonne Penny, Ben, Joonas ja Niina aikoivat muuttaa. Nina astui eteisaulan käytävälle jonka päässä oli portaat. Portaissa ravasivat raavaat muttomiehet. Niina käveli hitaasti ja tunsi itsensä taas aateliseksi. Hän katseli seinille jossa oli iankaikkisenvanhoja sukuäitejä ja -isiä. Kunnes yhtäkkiä sukuisät loppuivat ja sukuäidit ottivat käytävän seinillä vallan. Niina tiesi kyllä syyn. Kun muuttomiehet olivat menneet ja tavarat paikoillaan oli tavaraa jäänyt yli. Ne vietiin kolmanteen kerrokseen tyhjään huoneeseen. Sinne vietiin mm. puhalta vanha ja ruostunut kuplapuhallin, tyhjä sänky ja taulut alakerrasta. Ala-aulan kätävälle ripustettaisiin vain Niinan aikaisia sukuäitejä ja ehkä jopa -isejä.

Niina alkoi kokata sillä koko perheellä oli valtava nälkä. Niina päätti poiketa normaalista ruokarituaalista joka oli, että joka kerta jotain halpaa ruokaa. Asuivathan he nyt täysipäiväisesti aidossa aatelissuvun kartanossa. Joten Niina teki päivälliseksi lohta. Olisitte antaneet minullekkin! Niina lohi maistui kokoperheelle ja sitä jäi vähän jopa säästöönkin. Ihmellistä kylläkin. (Sori tää teksti kuva nyt hyppäs vähä koska Niina on tossa jo vanhus)

Päivällisen jälkeen Niina nousi pöydästä ennen muita ja oli

keräämässä astioita kun ihan yllättäen kasvoi vanhukseksi. Niina ei tykännyt harmaista hiuksistaan joten hän kävi parturilla ja räätälillä. Niina muutti tyyliään hiukan ikäiselleen sopivaksi. Lyhyt raidoitettu tukka ja silmälasit nenälle. Silmälaseja Niina kyllä käyttää vähän harvemmin. Niina osti itselleen uuden takin ja tummat housut.

Hetkeä myöhemmin Penny kasvoi Teini-ikäiseksi ja Ben lapseksi kesken karismaleikein. (Sori hukkasin kuvat :/) Joonas vaan pysyi ikinuorena. Penny tahtoi välttämättä yliopistoon ja alkoi kinuta sitä äidiltään joka ei ollut ollenkaan mielissään. Joonas taas oli oli innoissaan. Yhtäkkiä Penny tokaisi.
Penny: Soitetaan isälle ja kysytään saanko mennä yliopistoon.
Niina: Ai kenelle? Joonashan istuu tuossa.
Penny: No Kentille!
Niina suu lokahti auki ja Benkin saapui kyselemään kuka Kent. Niina päätti, että lapset olivat jo tarpeeksi isoja kuulemaan totuuden. Joten Niinä lappoi totu7uden Pennyn ja Benin päälle.
Penny: Tiedossa on mutta... Onko isä muka kuollut?
Niina: Benin tiedossa ei ole. Ja on Kent kuollut. Mutta sinä et ainakaan vielä mene yliopistoon ennenkuin olet suorittanut lukion loppuun. Ben meneppäs jo nukkumana kello on vaikka mitän.
Ben: Onko pakko? Ei väsytä.
Niina: On!
Joonas: Minäkin tästä menen nukkumaan.
Niina ja Penny jäivät keittiöön juttelemaan lukiosta, yliopistosta, osakekunnista, kampuksesta ja muista. Yhdessä he päättivät, että Penny menisi yliopistoon Stenvll-instituuttiin kun lukiosta tulisi hyviä numeroista. Niina kertoi myös talosta Stenvall -Instutituutissa jonka nimi on Wistmanien luukku. Sillä Niina itsekkin aikoinaan oli opiskellut. Sinne Penny siis menisi sitten aikanaan. Nyt Penny kuitenkin pysyisi täällä Ruusulan kulmilla ja kävisi lukiota. Ainakin jonkin aikaa.